Tavallaan ikoinen asia on , että hiihdon doping-juttua tutkitaan vielä. Tapaushan on vanha ja sinällään merkityksetön , mutta syylliseksi on tässä tapauksessa leimattu yksi ihminen , Kari-Pekka Kyrö. Muut ovat päässeet luikahtamaan ikäänkuin raollaan olevasta ovesta , mutta Kyrö on jäänyt yksin sisälle.
Kyrö sai elinikäisen toimitsijakiellon , vaikka Suomessa elinkautisvankikin armahdetaan usein jossain vaiheessa. Kyrö tuskin on pakottanut ketään ottamaan kiellettyjä aineita , vaikka on varmasti ollut kykenevä asemansa vuoksi painostamaan urheilijoita .
Urheilujohtajat ovat valitettavan usein niitä rottia , koska menestyksen hetkellä he paistattelevat menestyksen ja menestyneiden kanssa julkisuudessa , mutta epäonnistumisen hetkellä urheilija valitettavan usein jätetään yksin. Pahinta tässä on se , että nämä johtajat eivät useinkaan vastaa mistään eli urheilija epäonnistuu. Olosuhteissa on Suomessa paljon parantamisen varaa , mutta niitähän nämä johtajat eivät aina edes tosissaan yritä parantaa. Onneksi on alettu huomata se ristiriita , että johtoon menee liikaa rahaa sen sijaan , että panostettaisiin kentälle so. urheilijoihin , valmentajiin ja olosuhteisiin.
Toisaalta urheilu on urheilua,sirkusta , maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita kuin urheilu. Tosin urheilu peitää alleen monia tärkeitä kysymyksiä ja jotkut piirit pitävät asiaa hyvänä. kansa ei kaipaa teryleeniä , vaan leipää ja sirkushuveja.
doping, doping-tutkinta, hiihtoliitto, kyrö
Merkinnät RSS-syötteenä