Tuloeroista herää keskustelu silloin kun verotiedot julkaistaan. Jokainen voi katsoa ja kadehtia sitä , kuinka paljon yhteiskunnan
parhaiten ansaitsevat ovat tuloja keränneet. Toisaalta taas voi hymistellä mielessään joidenkin julkisuuden henkilöiden tuloja ,
jotka jäävät jälkeen omista tuloista.
Ääripäät eivät halua tuloeroja olevan lainkaan ja toisessa päässä olevat eivät näe niissä mitään väärää. Totuus löytynee jostain sieltä
väliltä. Mistä sitten tuloerot johtuvat ? Älykkäämmästä ihmisestä ,suuremmasta riskinotosta , suuremmasta työmäärästä tai sitten ei mistään
näistä vaan jostain muusta.
Ihminen myy työlle osan ajastaan , josta hän saa korvauksen. Jos hän myy enemmän aikaansa ,hän saa suuremman korvauksen. Tätä ei juuri kukaan
aseta kyseenalaiseksi. Normi aika on vajaat 40 tuntia viikossa . Ongelmana vain tuntuu olevan se , ettei täysiaikainenkaan työ tuota
ihmisille niin paljon ansiota , että sillä tulisi toimeen edes kohtuullisesti( jätetään määrittelemättä tässä tuo kohtuullisuus , jokainen
voi itse miettiä mikä on kohtuullisuus tässä). Toinen taas ansaitsee päivässä määrän rahaa , jolla kuukauden eläisi kohtuullisesti. Tosin
heiltä menee aikaa usein enemmän työn tekemiseen kuin tuo 40 tuntia viikossa. Ansiotuloja kuitenkin kohtuullistaa vberotus , joka kuitenkin
on ainakin joiltai osilta menossa tasaverotuksen suuntaan.
Sitten ovat sijoittajat ja yrittäjät. yrittäjät tekevät työtä itselleen ja luovat työpaikkoja mahdollisesti muille ihmisille. Titenkin
heidän on saatava kunnon korvaus ajastaan , varsinkin kun siinä ei useinkaan se 40 tuntia viikossa riitä mihinkään. Monilla yrittäjillä
on oma varallisuutensa aianakin osittain kiinni yrittämisessä. On aivan oikein , että yrittäjillä on mahdollisuus ansaita hyvin. Yrittäjät
tuovat selvästi hyvää myös yhteiskunnallisesti tarjoamalla työpaikkoja muille ja siten verotuloja valtiolle ja kunnille. Sijoittajien
tilanne on hieman toinen , koska he myös mahdollistavat yritystoiminnan lainaamalla rahaa ja ottamalla riskin menettää sijoituksensa.
Tosin on nähtävissä ilmiö , jolloin tarpeeksi suuren määrän sijoittanut ei enää kanna koko riskiä yksin , vaan menetyksen sattuessa
riski jaetaankin myös niiden maksettaviksi , jotka eivät ole sijoittaneet mitään eivätkä siis tietoisesti ottaneet mitään riskiä. Lisäksi
pääomatulojen verotus on erilaista kuin ansitulon.
Älykkäämmät ihmiset ansaitsevatkin monen mielestä saada enemmän ansioita kuin vähemmän älykkäät. Kuitenkin nämä ovat todennäköisesti
myös käyttäneet enemmän yhteistä rahaa esim. koulutukseensa. Suomessahan eivät koulutuksesta maketut rahat ole kuin murto-osa koulutuksen
todellisesta hinnasta. Tietysti ansiotyöstään saamilla rahoilla he myös maksavat koulutustaan maksamalla suurempaa veroa . Tämä siis
silloin kun ei puhuta pääomatuloista.
Tuloerot ovat siis kuitenkin hyväksyttävissä . Ydinkysymys taitaakin olla siinä , kuinka suuret tuloerot ovat yhteiskunnallisesti
kannattavia. Kaikkien etuhan olisi viime kädessä se , että ihmiset saisivat työtä ja tulisivat palkallaan toimeen . Tuloerojen
suuruus ei ole niin kiinnostava asia kuin se muu , mikä liittyy siihen. Keskusteluissa unohtuu usein se , ettei Suomessa vielä ole
saavutettu mahdollisuuksien tasa-arvoa.
Mielenkiintointoinen asiaa sivuava artikkeli(linkki yllä)
Merkinnät RSS-syötteenä