Vaalit ovat päivän päässä. Kuka muistaa lupaukset viime vaaleissa ja miten ne on pidetty tai jätetty pitämättä.
Useaan kertaan on kirjoitettu nykypäivän aatteettomuudrsta , on siirrytty politiikassain kvartaaliaikaan. ¤ vuodeksi luvataan paljon , mutta lupauksia ei tarvitse pitää , koska kukaan ei muista mitä tuli luvattua. Surkeinta asiassa on se , että kaiken huonoimmassa asemassa oleville ei luvata juurikaan mitään. Niille , joilla jo on , luvataan enemmän. Tämä on vähän kuin Bond elokuvassa Kun m(aailma)ikään ei riitä.
Puhutaan vain siitä , mihin rahat riittävät , mutta ei siitä mihin suuntaan halutaan yhteiskuntaa kehitettävän. Jos aina yksilötkin ajattelisivat , tohon ei minun rahani riitä tällä hetkellä , mitään isoa ei voitaisi hankkia. Arvokeskustelu on nollassa , suunta on hukassa. Ennen sentään riitti vähäosaisille jotain lupauksia , mutta ei enää. On totta ettei vävähäosoaisille voi luvata mitään , jos ei ole niitä , jotka tämänkin lystin ja lupaukset maksavat.
Politiikassa ovat harvassa ne , jotka haluavat puhua todellisista asioista tai ainakaan ajavat niitä , kun se aika eduskunnassa koittaa. Elämme nukkedemokratian ajassa, yksittäiset kansanedustajat harvemminajattelevat omilla aivoillaan , vaan äänestävät niinkuin puoluejohto asian näkee.
Palataan asiaan kun uusi eduskunta on valittu ja aletaan keskustella siitä mitä sen jälkeen tapahtuu.
Merkinnät RSS-syötteenä